Vallihaudan tunnistaminen osa 1

Ajattelin kirjoitella neliosaisen blogisarjan liittyen vallihautoihin, sillä niistä löytyy mielestäni hyvin niukasti suomenkielistä informaatiota (ei enää tämän blogisarjan jälkeen). Konsepti on pitkäjänteiselle sijoittajalle yksi keskeisimpiä tekijöitä sijoituskohteen valinnassa, minkä vuoksi ajattelinkin kirjoittaa siitä selkeällä suomenkielellä, jotta sijoittajat pystyisivät hyödyntämään konseptia omassa sijoitustoiminnassaan. Ensimmäisessä osassa käsittelen vallihautaa ja sen käsitettä, ja kerron yhden tekijän, jonka varaan vallihauta voi rakentua.

Vallihauta, joka on Warren Buffetin esittelemä käsite, tarkoittaa kestävää kilpailuetua, jonka ansiosta yritys pystyy tekemään kilpailijoitaan parempaa tuottoa pitkässä juoksussa. Vallihaudan omaavat yhtiöt ovat yksinkertaistetusti parempia kuin kilpailijansa. Yhtiö, jolla on vallihauta, voi sen avulla turvata oman pääomalleen tekemän ylituottonsa, mikä tekee siitä ylivertaisen ja turvallisen pitkän aikavälin sijoituskohteen. Vallihautaa tulee ylläpitää kehittämisinvestoinneilla, jotta sen tuottama etumatka säilyy ja jotta se rakentuu entistäkin vahvemmaksi.

Pat Dorsey on kirjassaan The Little Book That Builds Wealth (2008) listannut neljä tekijää, jotka rakentavat vallihautaa:

1. Aineeton omaisuus
2. Asiakkaan korkeat vaihtamiskustannukset
3. Verkostovaikutukset
4. Kustannusjohtajuus.

Nämä neljä tekijää siis rakentavat vallihautaa. Ne voivat luoda vallihaudan yksinään, mutta erityisen vahvaksi yrityksen vallihauta muodostuu, jos sen takana on useampia vallihautaa rakentavia tekijöitä. Käsittelen näitä jokaista tekijää erikseen neljässä eri blogitekstissä, jotta lukija saa yksityiskohtaisen kuvan niistä tekijöistä, joiden päälle vallihauta yleensä rakentuu. Tässä blogissa keskityn aineettoman omaisuuden luomaan vallihautaan. Ennen kuin käsittelen aineetonta omaisuutta sen enempää, kerron yleisimpiä virhekäsityksiä vallihautaan liittyen.

Virhekäsityksiä vallihaudasta


Vallihaudat ovat liiketoiminnan rakenteellisia ominaisuuksia, joita ovat edellä kuvatut tekijät. Vallihauta ymmärretään monesti väärin. Vallihauta ei rakennu hyvien tuotteiden, suuren koon tai markkinaosuuden, tehookkuuden eikä hyvän johdon ympärille. Nämä tekijät voivat luoda lyhytaikaista kilpailuetua, mutta vallihautaa, kestävää ja pitkäaikaista kilpailuetua, ne eivät luo. Miksi näin?

Kilpailija voivat kopioida aina hyvät tuotteet, ja vaikka tuotteita ei kopioitaisikaan, joku voi aina keksiä parempia (Nokian puhelimet hyvänä esimerkkinä). Tuotteiden suojaamisella ja jatkuvalla innovoimisella voi kuitenkin rakentaa vallihautaa, mutta pelkät erinomaiset tuotteetkaan eivät riitä kestävän kilpailuedun saavuttamiseen.

Suuri koko tai markkinaosuus eivät myöskään rakenna vallihautaa eivätkä myöskään ole edellytys vallihaudan rakentumiselle. Terästeollisuuden yhtiöt eivät esimerkiksi voi rakentaa vallihautaa kustannusjohtajuuden kautta, sillä liiketoiminta on bulkkibisnestä, jossa mittakaavaetuja on vaikea saavuttaa, ja jonka kannattavuus riippuu käytännössä täysin raaka-aineiden hinnoista. Suuren koon tai markkinaosuuden kautta voi olla kuitenkin mahdollista hyödyntää mittakaavaetuja ja rakentaa vallihautaa kustannusjohtajuuden kautta. Tämä ei kuitenkaan onnistu pelkästään suuren koon ansiosta.

Tehokkuuskaan ei luo pysyvää vallihautaa. Vaikka yhtiö olisi kuinka tehokas tahansa, kilpailu on kovaa, mikä johtaa hyvin äkkiä siihen, että tehokkuuden tuoma kilpailuetu katoaa. Tehokkuus on tärkeää, mutta se ei takaa kestävää kilpailuetua.

Hyvä johtokaan ei luo vallihautaa. Vaikka yrityksellä olisi maailman paras johtaja, mitä tapahtuisi, kun johtaja päättäisi vaihtaa työpaikkaansa? Kilpailuetu ei rakennu kestäväksi siis johdonkaan kautta, vaikka laadukkaan yritysjohdon merkitys onkin erittäin suuri.


Aineeton omaisuus vallihaudan rakentajana


Vallihauta voi rakentua aineettoman omaisuuden varaan. Dorsey (2008) on listannut kolme aineetonta omaisuuslajia, jotka rakentavat hänen mukaansa vallihaudan:

1. Brändit
2. Patentit
3. Lakiin tai muuhun määräykseen perustuvat etuoikeudet.


Brändit eivät itsessään luo vallihautaa, vaan niiden tulee vaikuttaa joko yrityksen hinnoitteluvoimaan tai asiakkaan käyttäytymiseen. Esimerkiksi Mercedes-Benz voi asettaa autonsa hinnat korkeammiksi, sillä brändi synnyttää mielikuvan laadusta ja arvostuksesta. Brändi luo siis hinnoitteluvoimaa. Toisena esimerkkinä voivat olla virvoitusjuomat: Jos asiakas haluaa ostaa kolajuomaa, hän tietää Coca-Cola brändin nähdessään, mille juoma maistuu ja mitä se suunnilleen maksaa. Voi olla jopa niin, että Coca-Cola on asiakkaan silmissä ainoa vaihtoehto kolajuomalle. Asiakkaan valitseminen siis helpottuu tunnetun ja arvokkaan brändin kautta.

Patentit ovat lakiin perustuvia oikeuksia, joiden kautta yritys voi saada yksinoikeuden valmistaa keksimäänsä tuotetta. Pelkät patentit eivät taaskaan synnytä vallihautaa. Patentteja tulee pystyä hyödyntämään hinnoittelussa ja kilpailussa. Tärkeää on myös se, että yritys voi nykyisten patenttiensa lisäksi innovoida lisää niin, että se saa patentteja myös tulevaisuudessa. Innovointikykyä ja -kapasiteettia voi seurata esimerkiksi tuotekehityspanosten ja track recordin kautta.

Patenttien kautta vallihautaa luova yhtiö on esimerkiksi Orion. Orionilla on tietyille lääkkeilleen patentteja, joiden ansiosta se voi tuottaa niitä yksinoikeudella korkeakatteisesti. Orionin patentit ovat kuitenkin vanhenemassa lähiaikoina, mutta yhtiön vahva track record antaa olettaa, että yhtiö keksii laajojen tuotekehityspanostensa ansiosta lisää patentoitavia lääkkeitä, jotka pitävät vallihaudan kasassa myös tulevaisuudessa. Patenttien lisäksi Orionin vallihautaa rakentavat myös vahvat brändit, sillä esimerkiksi Burana on Suomessa lähes synonyymi särkylääkkeelle.

Kolmantena tekijänä ovat lakiin tai muihin määräyksiin perustuvat etuoikeudet. Näitä on nykyään melko harvassa, mutta yhtenä hyvänä esimerkkinä voi toimia jätteenhuolto. Jätteenhuoltoyrityksillä on yleensä etuoikeus hoitaa jonkin tietyn markkina-alueen jätehuolto. Tämä tarkoittaa sitä, että kilpailijat eivät pääse yrityksen markkina-alueelle, minkä johdosta yritys ei kohtaa kilpailua. Tämä johtaa siihen, että yrityksen hinnoittelu- ja kilpailuvoimat kasvavat. Tällaiset etuoikeudet ovat myös hyvä esimerkki siitä, että pienillekin toimijoille voi rakentua vallihauta paikallisuuden ansiosta eikä vallihaudan saavuttamiseen tarvita välttämättä suurta kokoa tai markkina-osuutta.

Lopuksi


Aineeton omaisuus on siis yksi vallihautaa rakentavista tekijöistä. Aineeton omaisuuskaan ei luo vallihautaa, jos se ei jollain tavalla vaikuta yrityksen hinnoitteluvoimaan tai asiakkaisiin ja heidän käyttäytymiseensä. Aineetonta omaisuutta ja sen luomaa vallihautaa on myös jatkuvasti pidettävä yllä ja siihen on investoitava, jotta vallihaudan tuoma etumatka voidaan säilyttää suhdanteiden yli.

Seuraavissa vallihautaa käsittelevissä blogiteksteissä tulen käymään läpi kolme muuta vallihaudan lähdettä. Niitä odotellessa! Jos mielenkiinto heräsi vallihautoja kohtaan ja haluat lukea heti niistä lisää, kannattaa lukea edellä mainitsemani Pat Dorseyn The Little Book That Builds Wealth. Myös Oksaharjun ja kumppaneiden Laatuguru -kirjassa käsitellään vallihautoja (mutta ei mielestäni niin hyvin kuin Dorseyn kirjassa tai tulevissa Vanhapojan vallihauta -teksteissä! ;D).

Terveisin,

Vanhapoika


Kommentit

  1. Kiitos jo etukäteen tästä juttusarjasta; ensimmäinen osa oli ainakin erittäin mielenkiintoinen ja aloittelevan sijottajan helppo ymmärtää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, mukava kuulla, että teksteistä tykätään :)

      Poista

Lähetä kommentti

Lukijoiden suosikkeja